Paimenkirje piispaltamme Christian Alstedilta:
| Hyvät metodistit Pohjoismaiden ja Baltian alueella, Jo yli kuukauden ovat yhteiskuntamme olleet kiinni, emmekä ole voineet kokoontua kirkoissamme. Fyysinen eristäytyminen, rajoitukset ja etätyöskentely ovat tulleet jokapäiväisessä elämässämme uudeksi normaaliksi. Tällä hetkellä emme tiedä, milloin voimme palata edes jollakin tavalla normaaliin. Koemme stressiä ja turhautumista pitkäkestoisten rajoitusten vuoksi. Jotkut saattavat surra koronan vuoksi menetettyjä rakkaitaan. Toiset kokevat olevansa eristyksissä ja yksin, toiset kärsivät, koska eivät voi vierailla läheistensä luona sairaalassa tai hoivakodissa. Jotkut ovat menettäneet työnsä, ja monet huolehtivat tulevaisuudesta. Ahdistus ja sairastumisen pelko väijyy ympärillä, kun käymme kaupassa tai kun koulut ja päiväkodit alkavat aueta. Koronavirus on vahva muistutus yhteisestä ihmisyydestämme. Se sairastuttaa rikkaat ja köyhät eikä erottele rodun tai uskonnon perusteella. Olemme kaikki haavoittuvaisia ja voimme kaikki kuolla siihen. Kaksi kuukautta sitten useimmat meistä eivät osanneet kuvitellakaan, mitä koemme juuri nyt. Nyt tiedämme, että kehittyneestä tieteestämme huolimatta elämämme ja yhteiskuntamme ovat poikkeuksetta hauraita – olemme kaikki Jumalan käsissä. Toisessa kirjeessään korinttilaisille luvussa 5 Paavali sanoo: ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran…Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.” Uskon vahvasti, että meidän – kirkko, metodistit yhdessä kaikkien kristittyjen kanssa – tulisi olla varsinkin näinä erikoisina aikoina voimana sekä yhteiskunnallemme että kaikille ihmisille. Olemme Jeesuksen Kristuksen lähettiläitä ja tuomme sovitusta sekä toivoa nykyiseen tilanteeseen. Vaikka kamppailemme itsekin, Kristus on opettanut meille, että usko ja toivo hänessä on vastalääke kokemaamme ahdistusta ja pelkoa vastaan. Hän on opettanut meille, että hän on läsnä epätoivon keskellä. Tiedämme, miten rukoilla, tunnemme kaiken ymmärryksen yli käyvän rauhan, rauhan, jonka vain Jeesus voi antaa. Olen vaikuttunut ja ylpeä siitä, miten pastorimme ja johtajamme toimivat tässä kriisissä. He siirtyivät nopeasti virtuaalikirkkoon, striimattuihin jumalanpalveluksiin, sanomiin ja hartauksiin. Seurakunnat tarjoavat drive-in jumalanpalveluksia, ne jakavat ruokaa ihmisille, jotka eivät voi lähteä kotoaan, ja he tarjoavat apua sitä tarvitseville. Jotkut seurakunnat ovat jopa vieneet lahjoja ja välipaloja rohkaisuksi lääkäreille, hoitajille ja muille terveydenhuollon henkilökunnalle sairaaloissa. Monet järjestävät rukousketjuja. Monet käyttävät puhelinta tärkeimpänä yhteyden sielunhoidon välineenä. Seurakunnat ovat oppineet tapaamaan virtuaalisesti rukouksen ja pienryhmien merkeissä. Olemme kokeilemassa uusia tapoja olla kirkko, ja opimme samalla tärkeitä asioita, joita meidän on hyvä noudattaa jatkossakin. Kiitos palvelutyöstänne. Vaikka emme voi kokoontua jumalanpalveluksiin ja lahjoittaa kolehtiin, pyydän: jatkakaa seurakuntanne tukemista taloudellisesti – toivomme olevamme kirkko sekä nyt että tämän vaikean ajan jälkeen. Työtilanteiden vuoksi jotkut teistä eivät ehkä ole enää samassa taloudellisessa tilassa kuin ennen pandemiaa. Toiset taas kuluttavat vähemmän, koska kaupat ovat kiinni. Kannustan teitä silti kannattamaan seurakuntaanne lahjoituksillanne. Meidän täytyy elää tässä tilanteessa ehkä pitkäänkin. Moni teistä on alkanut väsyä ja kyllästyä, mikä on luonnollista. Kannustan teitä kuitenkin olemaan antamatta periksi. Sekä kirkkoa että meidän todistustamme tarvitaan, jopa enemmän kuin moniin vuosikymmeniin. Pidä kiinni, Jumala johdattaa meidät tämän läpi hänen tulevaisuuteensa. Yhdessä me etenemme rukoillen tarjoten sovitusta. Siunatkoon Jumala teitä toivolla. Christian Alsted piispa |
